pidin siitä näystä jossa puita nousee vedestä

voidapa huolehtia jostain muusta.

(en halua viedä isää sairaalaan en nyt, pitää tehdä esim joululaatikkoja)

Toivottavasti se nukkuu nyt.

aamupäivä tänään oli hyvä huolimatta ajoittaisesta erilaisuuden kokemuksesta. Miksi kaikesta tulee kuitenkin niin hankalaa vaikka yrittäisi tehdä asiat mahdollisimman helpoksi, ei voi syyttää enää itseäkään. miksi mulla on niin kuivat hiukset. ja miksi meillä ei ole rahaa ostaa mattoa

nyt, istun ja vahdin porkkanalaatikkoa. ei auta vaikka kaatuisi lattialle huutamaan repimään hiuksia ja käsiä

Kai sitten vain istun tässä.

Eniten inhoan pelkoa
pelätä bussireittejä, kontrollin menettämistä, lisäaineita, ihmisiä
lamauttava tunne joka estää toimimisen. Yleensä on vaan toimittava.



kostea englanti

un chien andalou

ollakseni näin itsenäinen,

tai ehkä juuri siksi

kiinnyn ihmisiin aika helposti. Kun saa kerrankin vastakaikua, eikä vaihtoehtoisesti yritä huutaa pimeään tai kohdistaa vihaa itseen.

Koettuaan hylkäämisistä pahimman, luulisi sietävänsä kaikkea, mutta sen sijaan jokainen hylkäämisen kokemus osuu jonnekin edellistäkin syvemmälle. Ongelma on kuvitella olevansa jotenkin liian ainutlaatuinen.

Englannissa kello olisi nyt puoli kymmenen. Se on kummallinen maa jossa on kauniita taloja alituiseen kylmää ja kosteaa ja ihmiset hyperkorrekteja. Olin kotona eilen yöllä kello kaksi.

Ikkunoissa tärisee, tänään ei oikein huvittanut syödä ikisuosikkia kaurapuuroa

Kela ei suostukaan myöntämään kuntoutusrahaa ja sitten taas mietin että mitäs nyt.

Juuri nyt, on olo aika yksinäinen.

kolme kuukautta.

yks, kaks kol

Huomenna tulee muutos alkaa taas se yksinäisempi tavallinen, paluu kymmeniin kiviportaisiin kuten kirjoitin

Tein kolme korttia johon piirsin kauriita ja kirjoitin Kiitos. ostin myös hintavaa kahvia

Tiistaina olo oli valkean miellyttävä. Oli hyvin vahva tunne siitä

että kohta tapahtuu jotain jännittävää oikein katselin ympärilleni mutta ei

tänään tein todella hyvää soijarouhekastiketta

Muuten olen ollut epätehokas ja kela ei lähetä postia.

Maanantaina lennän englantiin täytynee syödä beetasalpaaja ennen lähtöä. hui

Varmasti aika hyvä hetki lähteä huolimatta käytännön ongelmista.

kuva weheartit

kasvuprosessi

Tasainen viikonloppu. rakastan islannikieltä ja nimiä siellä eilen näin ystävää ja kuvailin kuinka nään itseni tulevaisuudessa islannissa istumassa omakotitalon portailla katsomassa ehkä kahta islantilaista lasta ja poimimassa jotain väinönputkia. avarassa maisemassa

tein isälleni lahjaksi raaksuklaata.

joogasta tullessa isoäiti soitti mainitakseen syntymäpäivästä(si)

Miten en muistanut että täyttäisit tänään viisikymmentä vuotta (ehkä siitä se viimeöinen kipua tuottava melankolia)

taas uusi turhauttava viikko, luulen
mutta lähemmäksi pintaa ja uutta.

päässä soi se södergranin runo "...puutarhani on sirpaleita täynnä"

terävien äänien soidessa, en lukitse korvia

Keskiviikkona:

nyt oon saanut kirjeen lähetettyä, kauan sillä oiken kestää

Enää kuukausi tehostuttua valvontaa tiedä häntä miltä se tuntuu

Haluaisin pitää viinistä, mietin.

Tänään:

olen hyvin ruma mutta ei se mitään koska varasin juuri lentoliput lontooseen mistä olen todella, todella iloinen (nyt jos en saisikaan lähteä)

kirjekin oli jo mennyt edeltä.

uin kai kohti pintaa

&

käytännön syistä pukeudun kettuvillapaitaan lähes päivittäin.

Tuntuu jotenkin erilaiselta

punahousuinen tyttö seisoo kielekkeellä, seuraava otos

mieli on aika tabula rasa

usein aamuisin kiipeän kalliolle ja katson hetken merta ja päivänkoittoa töölöössä (hengitän), viikko sitten maisema oli hieman kuin jostain keskieurooppalaisen taiteilijan maalauksesta jostain romantiikan ajalta. Nyt on jo melkein liian pimeää

pari päivää on ollut hieman kummallista ahdistusta yöllä heräsin tunnin välein niin sanotut psykoottiset harhat sai uskomaan että joku tulee sisään

Tänään on vain väsyttänyt ja tuntunut hieman turhalta
huomenna: menen ehkä tampereelle.

miksi oi miksi en saa esim kirjettä lähetettyä



eilen aloin itkeä kun kerroin kuinka laitoin kymmenenvuotiaana äidille kirjeen simpukkarasiaan kun sen isä oli kuollut "haluaisin lohduttaa sua mutta olet kuin kuplassa" kirjoitin. sukuvika siis kaiketi

Laterna Magica & vadelmajogurtinmakuinen

istuin kirjastossa. luin suomalaisesta kuolemasta ja chakroista

(varhaisessa vaiheessa keskoskaappiin joutuneet lapset saattavat kokea epätasapainoa ensimmäisessä chakrassa koko elämänsä ajan mikä johtaa ongelmiin maadoittumisessa)

jossain vaiheessa maadoittuminen oli mahdotonta tuntui todella ettei olisi olemassa

nyt tilanne ei ole enää niin hankala mutta olemassaolo itsessään on hieman kinkkistä

ajoittain

tekisi mieli kysyä joiltakin "mitä kuuluu" mutten itse haluaisi vastata samaan kysymykseen

voisin olla jo aika taitava joogaaja, mutta

Oon nähnyt kummallisia unia viime aikoina, sitten herään yöllä heikot hiukset liimautuneena niskaan

toissayönä olin kuolemaisillani ja se pelotti kamalasti koska tiesin että jäisin vielä olemaan kuoleman jälkeen sitten kai kuolin ja se tunne oli hyvin ahdistava olin jäljellä enää ajatuksissa

vaikeasti analysoitavaa

feist on ihana, oisipa mullakin otsatukka

miksi rinnastan kaiken aina itseeni

luovuuden tiellä on jokin lukko.

kuva google

sniglar i munnen

kirjoitin eilen tunteikkaassa mielentilassa: Mietin ovatko lehdet syksyllä olleet aina niin oransseja

tosin mietin sitä vielä tänäänkin kun kävelin läpi sibeliuspuiston kädessä kaksi pussia pähkinöitä

sain terapeutilta kaksi isoisän kirjoittamaa kirjaa
Lauantaina olin tallinnassa ja päivä tuntui kolmelta.



on ollut aika hyvä olo tänään

soixante-neuf

poltan suitsuketta ja kuuntelen radioheadia

tänään iltapäivällä nukahdin bussiin, heräsin kun ingomar bergmanin muistelmat putosivat lattialle
Mietin miksi kaikkien runoilijoiden teoksissa esiintyy enoja, itse asiassa itsekin tuon ne mukaan joskus

oon suhteellisen pirteä, mutten kovin luova. Kierrän kehää, mutten samalla tavalla.

Huomenna lähden kymmenen laivalla Tallinnaan matkustamaan ratikalla ja syömään halpaa ruokaa

avokado+oma design haa

voi haluaisin tuoreita kukkia

miksi en nousisi

Olin turussa, jossa on ilmeisesti aina kaunista minulle ainakin

-näin parrakkaan nylénin teltassa (kertoi kääntämästään baudelairen Les fleurs du mal)

-ostin ingmar bergmanin muistelmat, tofukeittokirjan ja ruotsalaista näkkileipää

-tapasin ystävän joka saa uskomaan jokaisen turkulaisen hyvyyteen, ha (terveisiä)

Autossa moottoritiellä ajattelin kuinka olen paljon selkeämpi ja vähemmän depressiivinen kuin silloin kaksi vuotta sitten samanlaisessa tilanteessa

Lisäksi: oon ajatellut etten kauheasti pidä syksystä, mutta juuri tämä ihan pieni osa siitä on hyvä aika vuodesta.

Huomenna alkaa taas uusi sykli ja on kai mietittävä tavoitteita, hyi olkoon

bisous, bisous

olinko oranssi (om du var här)

Tänään oli ihmeellinen sää kaikki kimmelsi.

viitaten edellisen kysymykseen olin torstaina niin vihainen että olisin voinut kaataa kaikkien päälle maitoa, muiden tunnetiloja on helppo imeä itseensä

Lopulta vain itken. ja itken. lakkaan, kunnes ajattelen jotain aurinkoisia päiviä ja kuinka epäreilua kaikki on ja itken taas. Kuitenkin pääsen yli vihasta ja kotona on taas ihan hyvä olla. päätän syödä avokadoa päivittäin

Juuri nyt: En oikein tiedä miltä tuntuu. huomenna lähden ehkä turkuun.

mmm ollapa kuin Nico








ollapa jotain uutta

vain valitse, annan merkin

elämä menee vain absurdimmaksi kun suihkuun mennessä kellarissa lymyää halvaantunutta teeskentelevä kissa jonka päälle astun ja alan kirkua

tänään mietin miksi aina vaan hymyilen "saako se sinut vihaiseksi" ei oikeastaan.

päivät menee hurjan nopeasti välillä aamuisin kiipeän kalliolla ja hengitän hetken merta sitten astun sisään ja kaikki on taas kuin eilen.

kyltymätön väsymys. iskee helposti tarve pelastaa ympärillä olevat ihmiset.

tekisi mieli tehdä asioita.vaikka piirtää elävää mallia laittaa ruokaa ja leikata hiukset

(katsoin yhdeksän r&a-elokuvaa)

här sitter jag och blöder, men varje dag är jag vid havet

aika menee hurjan nopeasti ja tuntuu kuin olisi kokonaan luovuttanut, mutta

asia kerrallaan. on priorisoitava

perjantaina: tuntuu kummalliselta kävellä jo yhden jälkeen kaupungilla. Joka päivä on väsyttänyt aivan kauheasti jokseenkin epäreilua, jotenkin

Olin katsomassa aika hienon elokuvan joka jätti olon hieman epätoivoiseksi ("...jotka ovat viimeiset viisitoista vuotta suunnitelleet tekevänsä jotain uskomattoman hienoa, ihan kohta..." hypoteettista.) haavoittunut odottava kissa symboloi hajoavaa suhdetta ja tuli samanlainen olo kuin lapsena kun säälin sydämeni pohjasta jok'ikistä maailman eläintä. täydessä salissa odottelin myös paniikkikohtausta jota ei tullut.

Jonain päivänä, sanotaan vaikka tiistaina, on aloitettava opiskelu.

Hmm yli syyskuun puolivälin, silmässä on joku kauhea tulehdus.

uu kolmosen kolmas ja uusin

kun oli kuusi minuuttia junan lähtöön ostin luonnosvihon, kirjoitin siihen jopa runon (välttävä)

kai olen sitten lomalla

vaikea ajatella jotain kahta kuukautta edes

oon tallentanut tänne monia alkuja ja mikään ei oikein etene nyt. huomenna ehkä vaan taas nukun
ja
kai vasta sitten kun pysähtyy niin huomaa kuinka väsynyt onkaan ollut.

(ei otettu niitä kuvia sellaisessa kopissa !)

tabula rasa.

juuri nyt vain vähän pelottaa ja tuntuu vaikealta kun ei voi tietää varmasti
mitä on edessä
toisaalta tällöin myös pelkäämistä on vaikea kohdistaa mihinkään

Viime yönä joku pyrki tänne sisään, ensimmäinen kerta elämän aikana kun halusin nähdä poliisin
,joka löysi sekavan silmäpuolen harhailemasta, kolmensadan metrin päästä täältä

mitä muka oikeasti teen


Kuuntelen jotain täydellisiä naisia (Kate Bush, Patti Smith)

pitäis mennä suihkuun. tuolla on tosi syyssää

Des filles en noir

ollut sisällötön olo samaan aikaan kuulas&raskas muutaman päivän. Tarvitsen tavoitteita.

onneksi nyt sataa ja siihen sopii islantilainen musiikki

viime viikolla olin paljon elokuvissa nuorempana en uskaltanut mennä koskaan nyt otan ehkä takaisin ranskalaiselokuvassa kaksi suisidaalista teinityttöä suunnitteli kaksoisitsemurhaa

no one wants to kiss the girl in black

viime aikoina en ole kirjoittanut enkä tehnyt mitään kehittävää

pitäisi tarttua johonkin, edes

en saa otettua sitä rumaa maalausta pois seinältä

sunnuntaina heräsin

ulkoa kaikaa semmoinen klišeinen yön ääni, lintu taikka hyönteinen en tiedä

kumpa voisin lähteä tukholmaan, ylihuomenna (arcade fire)

viikon oon nukkunut vain viittä ja puolta tuntia

Kotona on raskasta olla mutta aika kuluu suhteellisen nopeasti ja tänään näin ihmisiä sattumalta kuin elokuvissa

isän puhelinvastaajassa oli ahdistava viesti

Tästä ei nyt tule mitään mutta huomenna on torstai ja aion ottaa hieman itsenäistä vapaata.

pleure qui peut, rit qui veut

tänään istuin käperryin elokuva-arkiston turvalliseen penkkiin keskelle riviä jalat toiselle penkille joskin neljännelle riville katsoin hassun ranskalaisen elokuvan äidin syntymävuodelta.

Tänäänkään en tehnyt mitä tekemäni piti

huomenna heti päivällä lähden auttamaan syntymäpäivävalmisteluissa saareen on myös jäätävä yöksi miksen koskaan osaa sanoa ei.

(kuin jostain kauhuelokuvasta: "suku kerääntyy juhlistamaan isoäidin 80-vuotisjuhlia pienelle saarelle")

haluaisin 1) kauniit hiukset 2)seilorikauluksen 3) creepersit

l

välillä mietin pitäisikö sanoa siihen ehdotukseen "kyllä"

Ensi viikolla alkaa koulu (pelottaa. tiedättekö kun ei kestä itseään jossain tilassa joidenkin ihmisten silmissä.) onneksi myös espoo ciné.

päälle vyöryvät pimeä väärät ihmiset ja siniset jalat

hän kuoli veden sisällä ja kysyi, mistä insuffisienssissa on kyse

facesissa oli hyvä olla kun joosekeskitalo lauloi tuli herkkä olo, kolmelta ei halunnut poistua aavistuksen lämpimältä kalliolta

kosteaan pimeään metsään, mutta selvisin (lisäksi sain siunaksen kielillä & söin kyllästymiseen asti ilmaista vispipuuroa) paikalla oli paljon kauniita ihmisiä joille olisin halunnut uskaltaa puhua

tätä ennen ollessani oulussa kuulin tulleeni äitini näköiseksi ja ostin tummansinisen mokkatakin lainasin salaa kirjahyllystä näin puhui zarathustran. yksi viidestä enosta oli kopioinut klassisen kitaransoiton oppikirjan vuodelta -45 punaiseen kansioon

Tänään oon viettänyt aikaa hienon ihmisen kanssa (suureksisuruksi lähdet brightoniin niin pian)

ja joutunut mbarin tiskillä hyväntahtoisen pilkateon kohteeksi, mikä on ihan ok

Nyt sattuu vähän vatsaan taistelen vastaan halua katsoa pitkästä aikaa sadannen kerran fucking åmål, koska kello on pian kaksi ja huomenna on vietävä eläinlääkäriin pieni koira jolla on mahdollisesti sydämen vajaatoiminta




nyt kello tulee puoli kolme

valo tulee, lapsi mallia: babylon

kolme päivää on sattunut kaikkialle. ostin monivitamiinitabletteja

kaksi päivää olin hinthaarassa (pitkästä aikaa. pihalla näin viimekesän itseni lukemassa amerikkalaista tyttöä nurmikolla oli vaikea keskittyä)

Nyt marjastin metsässä, perfektionistina se oli hankalaa mustikat putosivat maahan

Välillä olin vihainen ja aika pian palasin pois. Silti on ihan rauhoittavaa olla keskellä peltoa

Huomenna lähden Tallinnaan (vaikka sanoin etten lähtisi minnekään) viime kerrasta on aikaa en uskaltanut mennä pallomereen.

Pelko arkipäiväisiä asioita kohtaan on nähtävästi pysyvää. ha

ps. kannattaa mennä elokuviin katsomaan merelle

haluan intiaanin ja lapsen

मण्डल: sulkia tuntureita puita

We are passed by Melancholia

Tuntuu enää kummalliselta unelta että oon aamulla kulkenut kovaa vauhtia hämeenkadun päästä päähän kunnes kello kahdeksalta oon ollut junassa. ja pian helsingissä ilman sukkahousuja

kuuntelen skata ja mietin laivamatkaa gdyniaan. (geeneissä kulkee taipumus utopistisiin suunnitelmiin "lähdetään pian ahvenanmaalle/lennot berliiniin on vaan kaksisataa euroa/laivalla puolaan kestää yhdeksäntoista ja puoli tuntia" päivästä toiseen herätään täällä kuitenkin en edes tiedä haluaisinko)

aamulla: kaksi terävää tyttöä tuijottaa. piirrän mandalaa ja puhun samalla mitä mieleen juolahtaa

pelkäsin että mustakin tulee semmoinen kuten justine etten enää kykene mihinkään edes astumaan kylpyammeeseen

ja kaikki maistuu tuhkalta passed by melancholia ha.

Enää en ehkä pelkää vaikka tänään tuntui hetkittäin vähän tarkoituksettomalta.

Haluaisin tehdä suuren maalauksen ingmar bergman -naisesta mustassa

kaurarutiinit&kaksi symmetristä puremaa

sade tulee katosta läpi

enää koskaa en lähde festareille (makaamaan paniikissa ensiaputelttaan apulannan soidessa taustalla) tosin fleet foxes oli salvaa sielulle ja turku on aika ihana kaupunki iloitsin kun aamuyöllä kolmelta katselin peltoa kauempana keskustasta ja puhalsin saippuakuplia koska ei ollut tulitikkuja

revin hiuksia.

haluisin oppia esim.

1) puhumaan ruotsia

2)valokuvaamaan

3)suutelemaan

hyvin.

(mietin myös tätä blogia kuinka tämmöinen tää on ja pitäiskö vaan suosiolla siirtyä livejournaliin ha)

nyt ukkostaa voisin mennä ulos. luulin salamaksi yöperhosta lampussa.

juuri niin on käynyt

norwegian wood hämärtyvässä helsinkiyössä oli hieno. unenomainen tunnelma. tuntui kuin olisi särkynyt paloiksi ja kuitenkin
taas palannut kokonaiseksi. oli vaikea nukahtaa. (nukahdettua näin unia jostain jonka kanssa nukuin käsi kädessä.)

Nyt on lähdettävä turkuun miksi aina huomaan että olen lähdössä yksin jonnekin tuntemattomaan tilanteeseen/paikkaan vailla kykyä organisoida. toivottakaa onnea.

elokuvayössä mietittyä:
primäärihuuto johtuu kenties ikävästä joka löytää väylän jokaisesta pienestä mahdollisuudesta.

kuumuus kunnes satoi, kaloja

Kuuntelen hienoa islantilaista musiikkia

yritän mielessä tiivistää kuulumisia vain yhteen viestiin. ainakin se ettei ole enää yksittäisiä päiviä vaan eräänlainen jatkumo enkä osaa sanoa onko se hyvä vai huono asia. (ajan jatkumossa vallitsee iltapäiväaurinko) Tavallaan sykli kun jokainen päivä on lähestulkoot samanlainen, mutta ei ihan.

-Jo toinen kohtaus kun huudan illalla kiljun kauheaa primäärihuutoa kunnes saan taas henkeä (enkä osaa oikein pyytää anteeksi)
aikaisemmin olin maannut lämpimällä junalaiturilla ja katsonut kuinka lähtee liikkeelle ja menee kuin läpi tytön päälaesta.
yöllä puhuin virkeänä puhelimessa kaksikymmentä minuuttia.
(onneksi se ei tänään ilmoittanut että olisi tullut esteeksi työvuoro)

Tänään luin loppun kafkan rannalla kunnes kello oli puoli kolme ja lähdin kaupungille.
(nyt tässä soi huuliharppu)

Suunnittelen päässäni kahta todellisuuteen pohjautuvaa novellia jossa
1) ensimmäisessä (tyyliltään vähän tsehovilaisessa) elektroniset laitteet käyvät taisteluun isää ja tytärtä vastaan

2) toisessa stetsonpäinen mies vie kaunista tyttöä pyöräntarakalla pitkin autiota, kesäöistä hämeentietä. (kiitos)




Levy loppui.

silti katson vasemmalle

sukelsin mereen

rannalla luin kafkaa rannalla (ha) vaikka pelkään rusketusta, mutta oli tosi rauhallinen olo semmoinen että on olemassa vain päänsä ulkopuolella

söin liikaa marjoja ja tuli paha olo, helteellä ei onneksi tee laisinkaan mieli polttaa tupakkaa

rakastan pastisseja (varsinkin alluusioita "alluusiot on kuin joululahjoja kun ne aukeaa") kafkaa rannalla lukiessani iloitsin että olin lukenut kafkan rangaistussiirtolassa

terassilta kaunis tyttö hymyili kun menin ostamaan fleet foxesin levyä

Taidan olla kohtalonivan lempilapsi.

Lisäksi ajatuksista tulee liiallisessa auringossa tällaista epämääräistä seittiä

niissä hiuksissa kiipesi elävä koi

pitäis nukkua revin hiuksia. lasihiuksia

ei koskaan pitäisi lukea runoja

oon vankina omassa huoneessa. aamulla en varmasti voi rauhassa lukea hesaria ja keittää kaurapuuroa.

en uskalla mennä nukkumaan koska pelkään unihalvauksia. häiritsevää munväriseni huulipuna on kadonnut jonnekin enkä taatusti löydä samaa. yöllä tulee nälkä tulis nukkua.

runokirjassakin on viisi enoa yks on nyt täällä se leikkii dekadenttia käärii sätkiä. miten tupakka voi vaihtaa makua. tatuoijan ammatti on jotenkin viehättävä yksissä juhlissa oli poika joka teki tatuointeja sillä oli paksut hiukset ja humalassa se kätteli kahdesti.

oon just semmonen jonka ylitse saa ajaa ruohonleikkurilla.

valo tulee oikein voimistuen kohta on aamu, hui kauhea eläimenhuuto. kuiva olo. kamala kimeä koiranääni.

(postiauto)
hesari taisi tulla.

unisissa mielikuvissa puhallan lasia

kylmät jalat tyttö sillalla

oisinpa ollut sodankylässä.
eilen tanssin porvoon sateisessa metsässä dubstepin tahtiin oikeasti kyllä kyhjötin suurimman osan ajasta tulen ääressä aamulla absurdi tunne herätä autossa. tallustelin rautatieaseman poikki paljain jaloin.

pitäis ryhtyä johonkin projektiin huomenna on sunnuntai voisin mennä ateneumiin ja kuvitella olevani lapissa









! ! !

sisältäni portin löysin

ulkona sataa keitän riisiä
vasta nyt alkaa ehkä kesä vaikka oon käynyt jo veden alla
en oikein löydä sanoja mutta asiat tuntuu ja näyttää erilaiselta
kaikki on muualta erilaista
nukuin seitsemäntoista tuntia




nyt pitäis palata maailmaan mennä hammaslääkäriin en uskalla matkustaa bussilla.

tulin vihreästä

kyllä tänään olin keskenkertainen, harmaa. aamusta konkreettisesti korkeammalla.
istuin puoleen väliin tietä kivelle nukahdin portaalle

ei. en jaksa ajatella viittä minuuttia pidemmälle.
aina ei voi olla kultahippu, miksi kaikki korkokengät putoaa jalasta

viikkasin kuutta mekkoa voin sitten vaihtaa vaatteet kolmesti päivässä
(suunnittelen esseetä freudista)
Haluisin hoitaa jotain ruotsalaista lasta.
en kestä ihmisiä/lapsia/eläimiä joihin ei saa kontaktia.

viikoksi kollektiivisten aikataulujen keskellä yleensä vastaa vain ja ainoastaan itsestä ja aikataulut on vain päässä ei paperilla kaikkien nähtävillä.

tiistai:
-Entä sen jälkeen?
-En oo ajatellut niin pitkälle.












ehkä lähden pohjoiseen.

uusin juttu on värjätä puolet kulmakarvasta vaaleaksi (trois couleurs: rouge)

oon ollut hyvin uupunut (kuin terävässä tunnelissa) mun tuli kuvitella kaikille asioille yksi muoto ja väri ja siirrellä sitä sitten. olin aika keskellä. alkoi vähän itkettää.

yksi päivä näin antti nylénin jonka toinen tytär oli kalju.

oon nähnyt elävänä yann tiersenin ja kuullut cariboun odessan likistyneenä keski-ikäiseen parrakkaaseen mieheen

mietin miksi freud on tässä maassa niin kyseenalaistettu osuuko se johonkin arkaan paikkaan.

ironia on tosi kuollut. inhoan ironiaa, camp on pelkoa.

hullua lähteä ja ylihuomenna

en kierisi enää

etsi yksi virhe maisemassa (minä)

sellainen olo kun kävelee kadulla ja tuntuu kun nousisi ilmaan, leijailin kotiin asti ja huusin tiellä

makasin sibeliuspuistossa ja mietin että puiden ja taivaan välillä on liian selkeä kontrasti tulee yleinen ällöttävä olo kuin sulanutta sokerimassaa. tulisi jo hämärä kaikki näkyy niin selvästi

sunnuntai:

sisko tuli hautuumaalle solariumista minä joogasta, tässä havainnollistava esimerkki erilaisuudesta. se ei kehdannut kantaa valkovuokkoja muovipussissa (lauloin paljon onnea vaan)

anteeksi väsyneenä kieli on metaforallista. olo on riston annukan kaa ja smg:n hautojen yli. Ou jee.

det var 17 år

heräsin tyhjässä talossa lauloin paljon onnea

(aurinko paistoi päivällä)

ostin basilikan koska nainen kera basilikan tuoksui bussissa niin hyvältä (akateemisesta ei löytynyt saarikosken runoja) muovipussissa oli lehti mansikoita ja se samaninen basilika.

sitten tulin tänne kaikki menikin vain palasiksi. itkin ja tiskasin

viidentoista minuutin kuluttua leikin tulevani uudestaan tyhjään taloon





weheartit.com

tule tänne tukehdun

eilen kuoli pieni koira, kannoin metsästä ruumiin pään alla oli reikä
trenssissä on kuivunutta verta (ehkä päiviä pesen verisiä käsiä)

tänään leivoin vegaanisen kakun ja eksyin metsään

huomenna saan tietää kuinka tiheä oon ja nään ehkä yhtä kaunista vähän tuntematonta tyttöä

taustalla kevään suljen silmät tunnen

näin unta että olin ripustellut huoneen kattoon erilaisia paperista tehtyjä koristeita polkupyörä ja lintu jonka tuuli teki melkein oikeaksi

tänään on maanantai ja huusin

Menen tähtitorninmäelle ajattelin ensiksi ottaa pyörän mutten ehkä kuitenkaan oikeasti en jaksaisi edes lähteä täältä

ni hao

piti mennä joogaan, poltinkin tupakan
huhtikuun valo on vaativa
sain ranteeseen sydämen
(selässä ei kuulemma voi olla elohiirtä)


perjantaiaamuisin ei enää ehdi lukea hesaria