Tuntuu enää kummalliselta unelta että oon aamulla kulkenut kovaa vauhtia hämeenkadun päästä päähän kunnes kello kahdeksalta oon ollut junassa. ja pian helsingissä ilman sukkahousuja
kuuntelen skata ja mietin laivamatkaa gdyniaan. (geeneissä kulkee taipumus utopistisiin suunnitelmiin "lähdetään pian ahvenanmaalle/lennot berliiniin on vaan kaksisataa euroa/laivalla puolaan kestää yhdeksäntoista ja puoli tuntia" päivästä toiseen herätään täällä kuitenkin en edes tiedä haluaisinko)
aamulla: kaksi terävää tyttöä tuijottaa. piirrän mandalaa ja puhun samalla mitä mieleen juolahtaa
pelkäsin että mustakin tulee semmoinen kuten justine etten enää kykene mihinkään edes astumaan kylpyammeeseen
ja kaikki maistuu tuhkalta passed by melancholia ha.
Enää en ehkä pelkää vaikka tänään tuntui hetkittäin vähän tarkoituksettomalta.
Haluaisin tehdä suuren maalauksen ingmar bergman -naisesta mustassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
sasse