niissä hiuksissa kiipesi elävä koi

pitäis nukkua revin hiuksia. lasihiuksia

ei koskaan pitäisi lukea runoja

oon vankina omassa huoneessa. aamulla en varmasti voi rauhassa lukea hesaria ja keittää kaurapuuroa.

en uskalla mennä nukkumaan koska pelkään unihalvauksia. häiritsevää munväriseni huulipuna on kadonnut jonnekin enkä taatusti löydä samaa. yöllä tulee nälkä tulis nukkua.

runokirjassakin on viisi enoa yks on nyt täällä se leikkii dekadenttia käärii sätkiä. miten tupakka voi vaihtaa makua. tatuoijan ammatti on jotenkin viehättävä yksissä juhlissa oli poika joka teki tatuointeja sillä oli paksut hiukset ja humalassa se kätteli kahdesti.

oon just semmonen jonka ylitse saa ajaa ruohonleikkurilla.

valo tulee oikein voimistuen kohta on aamu, hui kauhea eläimenhuuto. kuiva olo. kamala kimeä koiranääni.

(postiauto)
hesari taisi tulla.

unisissa mielikuvissa puhallan lasia

kylmät jalat tyttö sillalla

oisinpa ollut sodankylässä.
eilen tanssin porvoon sateisessa metsässä dubstepin tahtiin oikeasti kyllä kyhjötin suurimman osan ajasta tulen ääressä aamulla absurdi tunne herätä autossa. tallustelin rautatieaseman poikki paljain jaloin.

pitäis ryhtyä johonkin projektiin huomenna on sunnuntai voisin mennä ateneumiin ja kuvitella olevani lapissa









! ! !

sisältäni portin löysin

ulkona sataa keitän riisiä
vasta nyt alkaa ehkä kesä vaikka oon käynyt jo veden alla
en oikein löydä sanoja mutta asiat tuntuu ja näyttää erilaiselta
kaikki on muualta erilaista
nukuin seitsemäntoista tuntia




nyt pitäis palata maailmaan mennä hammaslääkäriin en uskalla matkustaa bussilla.

tulin vihreästä

kyllä tänään olin keskenkertainen, harmaa. aamusta konkreettisesti korkeammalla.
istuin puoleen väliin tietä kivelle nukahdin portaalle

ei. en jaksa ajatella viittä minuuttia pidemmälle.
aina ei voi olla kultahippu, miksi kaikki korkokengät putoaa jalasta

viikkasin kuutta mekkoa voin sitten vaihtaa vaatteet kolmesti päivässä
(suunnittelen esseetä freudista)
Haluisin hoitaa jotain ruotsalaista lasta.
en kestä ihmisiä/lapsia/eläimiä joihin ei saa kontaktia.

viikoksi kollektiivisten aikataulujen keskellä yleensä vastaa vain ja ainoastaan itsestä ja aikataulut on vain päässä ei paperilla kaikkien nähtävillä.

tiistai:
-Entä sen jälkeen?
-En oo ajatellut niin pitkälle.












ehkä lähden pohjoiseen.

uusin juttu on värjätä puolet kulmakarvasta vaaleaksi (trois couleurs: rouge)

oon ollut hyvin uupunut (kuin terävässä tunnelissa) mun tuli kuvitella kaikille asioille yksi muoto ja väri ja siirrellä sitä sitten. olin aika keskellä. alkoi vähän itkettää.

yksi päivä näin antti nylénin jonka toinen tytär oli kalju.

oon nähnyt elävänä yann tiersenin ja kuullut cariboun odessan likistyneenä keski-ikäiseen parrakkaaseen mieheen

mietin miksi freud on tässä maassa niin kyseenalaistettu osuuko se johonkin arkaan paikkaan.

ironia on tosi kuollut. inhoan ironiaa, camp on pelkoa.

hullua lähteä ja ylihuomenna