un chien andalou

ollakseni näin itsenäinen,

tai ehkä juuri siksi

kiinnyn ihmisiin aika helposti. Kun saa kerrankin vastakaikua, eikä vaihtoehtoisesti yritä huutaa pimeään tai kohdistaa vihaa itseen.

Koettuaan hylkäämisistä pahimman, luulisi sietävänsä kaikkea, mutta sen sijaan jokainen hylkäämisen kokemus osuu jonnekin edellistäkin syvemmälle. Ongelma on kuvitella olevansa jotenkin liian ainutlaatuinen.

Englannissa kello olisi nyt puoli kymmenen. Se on kummallinen maa jossa on kauniita taloja alituiseen kylmää ja kosteaa ja ihmiset hyperkorrekteja. Olin kotona eilen yöllä kello kaksi.

Ikkunoissa tärisee, tänään ei oikein huvittanut syödä ikisuosikkia kaurapuuroa

Kela ei suostukaan myöntämään kuntoutusrahaa ja sitten taas mietin että mitäs nyt.

Juuri nyt, on olo aika yksinäinen.