usein aamuisin kiipeän kalliolle ja katson hetken merta ja päivänkoittoa töölöössä (hengitän), viikko sitten maisema oli hieman kuin jostain keskieurooppalaisen taiteilijan maalauksesta jostain romantiikan ajalta. Nyt on jo melkein liian pimeää
pari päivää on ollut hieman kummallista ahdistusta yöllä heräsin tunnin välein niin sanotut psykoottiset harhat sai uskomaan että joku tulee sisään
Tänään on vain väsyttänyt ja tuntunut hieman turhalta
huomenna: menen ehkä tampereelle.
miksi oi miksi en saa esim kirjettä lähetettyä
eilen aloin itkeä kun kerroin kuinka laitoin kymmenenvuotiaana äidille kirjeen simpukkarasiaan kun sen isä oli kuollut "haluaisin lohduttaa sua mutta olet kuin kuplassa" kirjoitin. sukuvika siis kaiketi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
sasse