asia kerrallaan. on priorisoitava
perjantaina: tuntuu kummalliselta kävellä jo yhden jälkeen kaupungilla. Joka päivä on väsyttänyt aivan kauheasti jokseenkin epäreilua, jotenkin
Olin katsomassa aika hienon elokuvan joka jätti olon hieman epätoivoiseksi ("...jotka ovat viimeiset viisitoista vuotta suunnitelleet tekevänsä jotain uskomattoman hienoa, ihan kohta..." hypoteettista.) haavoittunut odottava kissa symboloi hajoavaa suhdetta ja tuli samanlainen olo kuin lapsena kun säälin sydämeni pohjasta jok'ikistä maailman eläintä. täydessä salissa odottelin myös paniikkikohtausta jota ei tullut.
Jonain päivänä, sanotaan vaikka tiistaina, on aloitettava opiskelu.
Hmm yli syyskuun puolivälin, silmässä on joku kauhea tulehdus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
sasse