suden lailla olen minäkin karrella

Ehkä se kertoo jonkin postformaalin ajattelun kehittymisestä kun ajatusten sanallistaminen muuttuu vain vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Tai sitten on vaan liikaa kaikkea ja kriittisyys lamaannuttaa. "Paras on hyvän vastakohta, mutta onko se samalla myös luovuuden"
Oon muuttanut aika hyvälle paikalle, ikkunasta näkyy puisto ja torni
leikannut irti sormenpään (ja hiuksetkin muuten)
ja lukenut mm. arosuden ja rimbaudia
Miettinyt mitä on huimaus (la vertige)            
                                                                    Kokenut myös ajoittain aika voimakasta itseinhoa (ei oikea sanavalinta, tuntemus on fyysisempi) joka tullut myös uneen


 
Ja kuunnellut aika paljon Bachia

vihdoin sitten täällä kun pitäisi kirjoittaa essee. kirjoittaminen on kuin jotain synnyttämistä huh hei


x x x

tid och rum existerar icke

Täältä metsästä mihinkään juhliin jaksa lähteä, mutta kaksi viikkoa niin sitten lähden toisaalle. tänään ois pitänyt pakata mutta ehkä sitten vaan heittelen kaiken laatikoihin. en voi yh tään käsittää, defenssiivinen aikaansaamattomuus
Oon ollut aika stressaantunut kasvoihin nousee punaisia läiskiä harkitsen jälleen kerran akupunktiota täti toi muuttolaatikoita ja sanoi että tulisi vain mennä reippaalle kävelylle
   Kun äiti oli tämän ikäinen se muutti yhteen nykyisen tärkeänystävän isän kanssa.(melkein siskoja siis, kesällä käveltiin aamuyöllä keskustasta kallioon ja syötiin eväitä hakaniemenrannassa) ja oli niin jännittynyt että poltti mentholsavukkeita. oon miettinyt sitä, hullua itse oon vielä aivan lasisermien takana ei tulisi mieleenkään sitoutua edes kissaan. tai ehkä juuri siihen
Kummallisia eläviä unia, viikko sitten aamuyöllä jossain rem-unen vaiheissa olin yksin italiassa juuri semmoinen oikea vähän kultainen valo ja miellyttävä lämpötila, olin ihan yksin keskellä ihmisiä ja suojatiellä joku nainen nojasi kädellä olkapäihin
Jokin toinen yö olin jossain vanhassa suuressa talossa ja saatoin isoäidin huoneeseensa seinillä oli turkoosia maalia. Oli pakko soittaa isoäidille oikeasti oonhan taikauskoinen. Tuntuu että se ei jaksa enää tavoittaa, vaikka ehkä vielä kykenisi. sitten annan olla
Oon tosi mieltynyt ewa frölingiin aloin miltei itkeä kun se kertoi äsken telkkarissa kuinka psykiatrisella osastolla suomalainen sairaanhoitaja oli maalannut sille ennen lähtöään taulun. Ja meillä on aika samanlaiset hallitsevat kulmakarvat



pitäisi tehdä sata asiaa, ainakin pistää kirje kohti englantia

punainen heisipuu

Kuumetaudin jälkeinen päivä.

Oon herännyt kuuden jälkeen keittänyt puuroa mennyt englannin tunnille miettinyt montgomerya ja mormoneita. ratikalla kymmenen minuuttia ja näin uuden paikan lääkärin jossa oli jotain miellyttävää, kävelin puiston läpi puhumaan pitkästä aikaa. kerroin asunnosta (puiston laidalla) joka on kyllä hyvin pieni. mutta se kertoi asuneensa nuorena samaisella alueella puoli neliötä suuremassa kaksiossa "Meitä oli kolme."
kipitin kolmosen ratikkaan kaupan edessä vanha nainen antoi koiralle jotain pureskeltavaa ja sanoi nämä onkin lopussa äiti ostaa sinulle kaupasta lisää. Kolmosen ratikka ei lähtenyt eläintarhasta hetkeen narkomaanit takapenkillä valitti. Myöhästyin kymmenen minuuttia. Kaksi ruotsintuntia, mietin ranskan vallankumousta. A l a mäkeä pitkin kauppaan raitovaunulla kahvilaan jossa näin tosikaunista kuopiolaista ,sitten kesän,oli liian vähän aikaa, tajusin että pitäisi olla jo elokuva-arkistolla viisi minuuttia. myöhästyin taas ne kymmenen minuuttia neuvostoelokuvan alusta menin kuitenkin sisään turvapaikkaan, tosin en tiedä johtui ehkä kahvista ajattelin entä jos joku yhtäkkiä ampuisi kun kaiketi ovesta kuului kova ääni ja joku ulkona huusi kahdesti. Eturivissä on nykyisin helpompaa rentoutua. Joskus oli monta vuotta etten voinut käydä elokuvissa.
Elokuvan jälkeen jalkauduin kadulle puhuin hetken tutun tytön kanssa, ostin pähkinöitä punnitsejasäästästä, matkustin junalla perjantaikauppakeskukseen markettiim ja indiskaan katsomaan alennusverhoja.
Kotona odotti ystävän kirjepaketti tai romaani oisi parempi määritelmä, tekstiä oli molemmin puolin ja kesti hetki löytää järkevä jatko-osa kollaasiin. Luin terävän otteen sen elämästä meren takana hullunhymy naamalla ja vastasin puolitoista tuntia tällaisella post-kuumeisella vinhalla poljennolla huh



paljon tuttua

viikonloppuna tulisi tehdä englannin suullista esitelmää, ranskan esseitä tehtäviä, harjoitella ruotsia, tehdä muuttoa(!), mennä nufit:in tai ehkä vetäytyä nuuksioon jonne pari viikkoa sitten jätin kirjaston elokuvan (viattomuus, suosittelen) lepääminen voisi vielä tulla tarpeeseen. onneksi mulla on lainassa ystävän samettimekko