olinko oranssi (om du var här)

Tänään oli ihmeellinen sää kaikki kimmelsi.

viitaten edellisen kysymykseen olin torstaina niin vihainen että olisin voinut kaataa kaikkien päälle maitoa, muiden tunnetiloja on helppo imeä itseensä

Lopulta vain itken. ja itken. lakkaan, kunnes ajattelen jotain aurinkoisia päiviä ja kuinka epäreilua kaikki on ja itken taas. Kuitenkin pääsen yli vihasta ja kotona on taas ihan hyvä olla. päätän syödä avokadoa päivittäin

Juuri nyt: En oikein tiedä miltä tuntuu. huomenna lähden ehkä turkuun.

mmm ollapa kuin Nico








ollapa jotain uutta

vain valitse, annan merkin

elämä menee vain absurdimmaksi kun suihkuun mennessä kellarissa lymyää halvaantunutta teeskentelevä kissa jonka päälle astun ja alan kirkua

tänään mietin miksi aina vaan hymyilen "saako se sinut vihaiseksi" ei oikeastaan.

päivät menee hurjan nopeasti välillä aamuisin kiipeän kalliolla ja hengitän hetken merta sitten astun sisään ja kaikki on taas kuin eilen.

kyltymätön väsymys. iskee helposti tarve pelastaa ympärillä olevat ihmiset.

tekisi mieli tehdä asioita.vaikka piirtää elävää mallia laittaa ruokaa ja leikata hiukset

(katsoin yhdeksän r&a-elokuvaa)

här sitter jag och blöder, men varje dag är jag vid havet

aika menee hurjan nopeasti ja tuntuu kuin olisi kokonaan luovuttanut, mutta

asia kerrallaan. on priorisoitava

perjantaina: tuntuu kummalliselta kävellä jo yhden jälkeen kaupungilla. Joka päivä on väsyttänyt aivan kauheasti jokseenkin epäreilua, jotenkin

Olin katsomassa aika hienon elokuvan joka jätti olon hieman epätoivoiseksi ("...jotka ovat viimeiset viisitoista vuotta suunnitelleet tekevänsä jotain uskomattoman hienoa, ihan kohta..." hypoteettista.) haavoittunut odottava kissa symboloi hajoavaa suhdetta ja tuli samanlainen olo kuin lapsena kun säälin sydämeni pohjasta jok'ikistä maailman eläintä. täydessä salissa odottelin myös paniikkikohtausta jota ei tullut.

Jonain päivänä, sanotaan vaikka tiistaina, on aloitettava opiskelu.

Hmm yli syyskuun puolivälin, silmässä on joku kauhea tulehdus.

uu kolmosen kolmas ja uusin

kun oli kuusi minuuttia junan lähtöön ostin luonnosvihon, kirjoitin siihen jopa runon (välttävä)

kai olen sitten lomalla

vaikea ajatella jotain kahta kuukautta edes

oon tallentanut tänne monia alkuja ja mikään ei oikein etene nyt. huomenna ehkä vaan taas nukun
ja
kai vasta sitten kun pysähtyy niin huomaa kuinka väsynyt onkaan ollut.

(ei otettu niitä kuvia sellaisessa kopissa !)

tabula rasa.

juuri nyt vain vähän pelottaa ja tuntuu vaikealta kun ei voi tietää varmasti
mitä on edessä
toisaalta tällöin myös pelkäämistä on vaikea kohdistaa mihinkään

Viime yönä joku pyrki tänne sisään, ensimmäinen kerta elämän aikana kun halusin nähdä poliisin
,joka löysi sekavan silmäpuolen harhailemasta, kolmensadan metrin päästä täältä

mitä muka oikeasti teen


Kuuntelen jotain täydellisiä naisia (Kate Bush, Patti Smith)

pitäis mennä suihkuun. tuolla on tosi syyssää