suden lailla olen minäkin karrella

Ehkä se kertoo jonkin postformaalin ajattelun kehittymisestä kun ajatusten sanallistaminen muuttuu vain vaikeammaksi ja vaikeammaksi. Tai sitten on vaan liikaa kaikkea ja kriittisyys lamaannuttaa. "Paras on hyvän vastakohta, mutta onko se samalla myös luovuuden"
Oon muuttanut aika hyvälle paikalle, ikkunasta näkyy puisto ja torni
leikannut irti sormenpään (ja hiuksetkin muuten)
ja lukenut mm. arosuden ja rimbaudia
Miettinyt mitä on huimaus (la vertige)            
                                                                    Kokenut myös ajoittain aika voimakasta itseinhoa (ei oikea sanavalinta, tuntemus on fyysisempi) joka tullut myös uneen


 
Ja kuunnellut aika paljon Bachia

vihdoin sitten täällä kun pitäisi kirjoittaa essee. kirjoittaminen on kuin jotain synnyttämistä huh hei


x x x

tid och rum existerar icke

Täältä metsästä mihinkään juhliin jaksa lähteä, mutta kaksi viikkoa niin sitten lähden toisaalle. tänään ois pitänyt pakata mutta ehkä sitten vaan heittelen kaiken laatikoihin. en voi yh tään käsittää, defenssiivinen aikaansaamattomuus
Oon ollut aika stressaantunut kasvoihin nousee punaisia läiskiä harkitsen jälleen kerran akupunktiota täti toi muuttolaatikoita ja sanoi että tulisi vain mennä reippaalle kävelylle
   Kun äiti oli tämän ikäinen se muutti yhteen nykyisen tärkeänystävän isän kanssa.(melkein siskoja siis, kesällä käveltiin aamuyöllä keskustasta kallioon ja syötiin eväitä hakaniemenrannassa) ja oli niin jännittynyt että poltti mentholsavukkeita. oon miettinyt sitä, hullua itse oon vielä aivan lasisermien takana ei tulisi mieleenkään sitoutua edes kissaan. tai ehkä juuri siihen
Kummallisia eläviä unia, viikko sitten aamuyöllä jossain rem-unen vaiheissa olin yksin italiassa juuri semmoinen oikea vähän kultainen valo ja miellyttävä lämpötila, olin ihan yksin keskellä ihmisiä ja suojatiellä joku nainen nojasi kädellä olkapäihin
Jokin toinen yö olin jossain vanhassa suuressa talossa ja saatoin isoäidin huoneeseensa seinillä oli turkoosia maalia. Oli pakko soittaa isoäidille oikeasti oonhan taikauskoinen. Tuntuu että se ei jaksa enää tavoittaa, vaikka ehkä vielä kykenisi. sitten annan olla
Oon tosi mieltynyt ewa frölingiin aloin miltei itkeä kun se kertoi äsken telkkarissa kuinka psykiatrisella osastolla suomalainen sairaanhoitaja oli maalannut sille ennen lähtöään taulun. Ja meillä on aika samanlaiset hallitsevat kulmakarvat



pitäisi tehdä sata asiaa, ainakin pistää kirje kohti englantia

punainen heisipuu

Kuumetaudin jälkeinen päivä.

Oon herännyt kuuden jälkeen keittänyt puuroa mennyt englannin tunnille miettinyt montgomerya ja mormoneita. ratikalla kymmenen minuuttia ja näin uuden paikan lääkärin jossa oli jotain miellyttävää, kävelin puiston läpi puhumaan pitkästä aikaa. kerroin asunnosta (puiston laidalla) joka on kyllä hyvin pieni. mutta se kertoi asuneensa nuorena samaisella alueella puoli neliötä suuremassa kaksiossa "Meitä oli kolme."
kipitin kolmosen ratikkaan kaupan edessä vanha nainen antoi koiralle jotain pureskeltavaa ja sanoi nämä onkin lopussa äiti ostaa sinulle kaupasta lisää. Kolmosen ratikka ei lähtenyt eläintarhasta hetkeen narkomaanit takapenkillä valitti. Myöhästyin kymmenen minuuttia. Kaksi ruotsintuntia, mietin ranskan vallankumousta. A l a mäkeä pitkin kauppaan raitovaunulla kahvilaan jossa näin tosikaunista kuopiolaista ,sitten kesän,oli liian vähän aikaa, tajusin että pitäisi olla jo elokuva-arkistolla viisi minuuttia. myöhästyin taas ne kymmenen minuuttia neuvostoelokuvan alusta menin kuitenkin sisään turvapaikkaan, tosin en tiedä johtui ehkä kahvista ajattelin entä jos joku yhtäkkiä ampuisi kun kaiketi ovesta kuului kova ääni ja joku ulkona huusi kahdesti. Eturivissä on nykyisin helpompaa rentoutua. Joskus oli monta vuotta etten voinut käydä elokuvissa.
Elokuvan jälkeen jalkauduin kadulle puhuin hetken tutun tytön kanssa, ostin pähkinöitä punnitsejasäästästä, matkustin junalla perjantaikauppakeskukseen markettiim ja indiskaan katsomaan alennusverhoja.
Kotona odotti ystävän kirjepaketti tai romaani oisi parempi määritelmä, tekstiä oli molemmin puolin ja kesti hetki löytää järkevä jatko-osa kollaasiin. Luin terävän otteen sen elämästä meren takana hullunhymy naamalla ja vastasin puolitoista tuntia tällaisella post-kuumeisella vinhalla poljennolla huh



paljon tuttua

viikonloppuna tulisi tehdä englannin suullista esitelmää, ranskan esseitä tehtäviä, harjoitella ruotsia, tehdä muuttoa(!), mennä nufit:in tai ehkä vetäytyä nuuksioon jonne pari viikkoa sitten jätin kirjaston elokuvan (viattomuus, suosittelen) lepääminen voisi vielä tulla tarpeeseen. onneksi mulla on lainassa ystävän samettimekko

Kun tulee päästä edes täältä

silmiä kuivaa. Nykyisin kuuntelen aika lailla vain klassista musiikkia ainakin iltaisin tulee turvallisempi olo ja kaikki muu tuntuu jotenkin liian tahmealta ja tarttuvalta. Nyt toivoisin tästä läpi nämä muutavat päivät, en saa aikaan
Oon aika uupunut taas liikaa asioita ja kaikki jää johonkin puolitiehen, lisäksi monta tasoa ja kaikille osille
Tuntuu kuin tää talo yrittäisi työntää pois (neljätoista astetta ja pihalle tunkeutunut hahmo kipitin veitsi kädessä pitkin huoneita ja odotin poliisia huh) onneksi ovi uuteen mahdollisesti auki

Liian vähän psyykkista tilaa mihinkään ylimääräiseen, kirjoittamiseen esimerkiksi. tasojen välissä ei oo yhtään ilmaa. Oot henkisesti säästöliekillä, kuten eräs hengenheimolainen sanoi.  No, yritän kurottaa kohti sitä ulospääsyä johonkin omaan tilaan

Toissaviikolla koulussa luettiin kirjeet syyskuulta kaksi vuotta sitten. hassua, en edes muistanut kuinka sirpalainen onneton reppana saattoi olla silloin. oonhan vieläkin aika melankolinen ja vaikea mutta jossain määrin selkeämpi ja juurtunut kuitenkin. Liian läheltä on vaikea nähdä muutosta
on otettava askel vähän kauemmas



12/12/12

Sitten on vaan jätettävä suuret huoneet metsä ja kauriit

kai muuttolintuja (suljin ikkunan niin en kuule)

kolmatta (huh) vuotta peräkkäin kuuntelen interpolia joka sijoittuu vahvasti syksyyn

Hiuksissa on nyt hopeaa, sinistä ja persikkaa.

Kolmisen viikkoa sitten kävin joogatunnilla vieraassa joogakoulussa (opettaja viiden vuoden ajalta karkasi malesiaan) Opettaja oli ihan mielettömän kaunis, kuulin kun se kertoi myyneensä koko omaisuutensa ("se perinteinen tarina") ja lähteneensä intiaan, kahdeksaksi vuodeksi. konkreettinen kuva jostain millaiseksi tulla
tosin arvaamaton tavallaan.

Tänään olin vääränlainen&oikeanlainen. ainakin liian pienissä housuissa. mutta en kulunut vedessä

Ulkoa kuuluu kummallisia eläimellisiä kirahduksia. tulee mieleeni kun äiti joskus kysyi "oliko tuo pieni lapsi"
 ja sanoin ei varmaan vain supikoira kun metsästä kuului samankaltainen ääni. silloin niitä kaikkia ei ollut vielä metsästetty, tästä on ehkä seitsemän vuotta





viikonloppu pitäisi saada aikaan asioita. en haluaisi herätä öisin aina jotenkin sekavana ja kauhuntiloissa

mitä kuuluu
 

palasin taas (näin pidemmälle)

Huomenna meen taas leikkaamaan hiukset vähän tuntuu että poistun itkien paikalta.
Oon ollut aika väsynyt, pitäisi mennä laboratorioon ottamaan jotain veriarvoja kun nenästä tulee niin paljon verta (epäilen taas kaikkia sairauksia)

viikko sitten mietin kun kävelin kotiin bussipysäkiltä:

"Koulussa ollessa: kuin kuluisin vedessä ja menettäisin värejä" sitten kävelin jonkin kummallisen kasvin läpi ja sain jalat täyteen piikkejä

Nyt oon ollut kaksi päivää migreenissä koulusta tultua vain syönyt nukkunut syönyt ja mennyt nukkumaan. Toivon helpotusta huomiselle.

Tänään ostin sarjakortin rakkautta&anarkiaan, parasta syksyssä on elokuvafestivaalit. ja ehkä kantarellit




tuo olio söi koko karviassadon

Haluaisin tavata jonkun uuden & löytää asunnon.

metsässä: minä, jansson ja baudelaire tapaamme ketun

Kynnys tänne kirjoittaa
vain kasvaa kasvamistaan.
Tässä melkein kahden kuukauden aikana oon ylittänyt itseni alittanut itseni, puhunut ruotsia ahvenanmaalla, matkustanut saaristoon festivaaleille töihin, palannut helsinkiin jonka yllä oli sateenkaari, ollut leirillä itkemättä, miettinyt kuolemaa yleensä, ollut huono&ollut hyvä. Hurjan väsynyt.
Nyt oon kaksi päivää leikkinyt lapsitusinan kanssa helpottavaa kun ei tarvitse olla henkisesti läsnä, voi vain kuunnella kun luontolapset kertoo millaisia perhosia on nähnyt. ja leikkiä sutta.

(Huomenna taidan mennä elokuva-arkistoon katsomaan Suden hetken kello kuusi)


Eilen istuttiin muutama tunti kahvilassa meren rannalla ja oli niin helppo ja hyvä olla, oikeiden ihmisten seurassa mieli virtaa. se sanoi että rakastaisin kirjaa Hullu vapaana.


(Tänään lähetin muuten tekstiviestillä kesän kolmannen(?) tunnelmaraportin. "kuulostaa varsin produktiiviseltä ja mielenkiintoiselta")

kirjoitettu kesäkuun alussa ennen näitä:
"jo pienestä pitäen oon pelännyt kaikenlaisia sairauksia, tällä hetkellä olen varma että luomi selässä on melanooman merkki. itseään toteuttavat ennusteet jne.


Punaisella matolla maatessa tuli miettiä jotain miellyttävää maisemaa, en tiedä oliko kyse muistosta vai kehoon patoutuneista tunteista kun alkoi itkettää.
Siinä mielessä oon aika fyysinen että koen hyvin voimakkaasti keholla. ahdistuskohtaukset leikkaa oikeasti ruumiin pois ajasta&paikasta, alkoholiin tai kahviin ei kannata koskea ja muutenkin niin sanotut säännölliset elämäntavat pitävät jotenkin järjissään on syötävä viisi kertaa päivässä ja nukuttava jos haluan pysyä poissa jostakin lukkiutuneisuuden tilasta. Olen ajoittain ollut vihainenkin siitä kuinka oon niin kehoni armoilla, mutta ehkä myös oppinut arvostamaan signaaleja. kuin ylimääräinen aisti apuna itsetuntemuksessa"


Nyt jos kuuntelen. Kuulen että olisi nukuttava hetki.
Sitten haluaisin lähteä jonnekin poimimaan mustikoita