Kun tulee päästä edes täältä

silmiä kuivaa. Nykyisin kuuntelen aika lailla vain klassista musiikkia ainakin iltaisin tulee turvallisempi olo ja kaikki muu tuntuu jotenkin liian tahmealta ja tarttuvalta. Nyt toivoisin tästä läpi nämä muutavat päivät, en saa aikaan
Oon aika uupunut taas liikaa asioita ja kaikki jää johonkin puolitiehen, lisäksi monta tasoa ja kaikille osille
Tuntuu kuin tää talo yrittäisi työntää pois (neljätoista astetta ja pihalle tunkeutunut hahmo kipitin veitsi kädessä pitkin huoneita ja odotin poliisia huh) onneksi ovi uuteen mahdollisesti auki

Liian vähän psyykkista tilaa mihinkään ylimääräiseen, kirjoittamiseen esimerkiksi. tasojen välissä ei oo yhtään ilmaa. Oot henkisesti säästöliekillä, kuten eräs hengenheimolainen sanoi.  No, yritän kurottaa kohti sitä ulospääsyä johonkin omaan tilaan

Toissaviikolla koulussa luettiin kirjeet syyskuulta kaksi vuotta sitten. hassua, en edes muistanut kuinka sirpalainen onneton reppana saattoi olla silloin. oonhan vieläkin aika melankolinen ja vaikea mutta jossain määrin selkeämpi ja juurtunut kuitenkin. Liian läheltä on vaikea nähdä muutosta
on otettava askel vähän kauemmas



12/12/12

Sitten on vaan jätettävä suuret huoneet metsä ja kauriit

kai muuttolintuja (suljin ikkunan niin en kuule)

kolmatta (huh) vuotta peräkkäin kuuntelen interpolia joka sijoittuu vahvasti syksyyn

Hiuksissa on nyt hopeaa, sinistä ja persikkaa.

Kolmisen viikkoa sitten kävin joogatunnilla vieraassa joogakoulussa (opettaja viiden vuoden ajalta karkasi malesiaan) Opettaja oli ihan mielettömän kaunis, kuulin kun se kertoi myyneensä koko omaisuutensa ("se perinteinen tarina") ja lähteneensä intiaan, kahdeksaksi vuodeksi. konkreettinen kuva jostain millaiseksi tulla
tosin arvaamaton tavallaan.

Tänään olin vääränlainen&oikeanlainen. ainakin liian pienissä housuissa. mutta en kulunut vedessä

Ulkoa kuuluu kummallisia eläimellisiä kirahduksia. tulee mieleeni kun äiti joskus kysyi "oliko tuo pieni lapsi"
 ja sanoin ei varmaan vain supikoira kun metsästä kuului samankaltainen ääni. silloin niitä kaikkia ei ollut vielä metsästetty, tästä on ehkä seitsemän vuotta





viikonloppu pitäisi saada aikaan asioita. en haluaisi herätä öisin aina jotenkin sekavana ja kauhuntiloissa

mitä kuuluu
 

palasin taas (näin pidemmälle)

Huomenna meen taas leikkaamaan hiukset vähän tuntuu että poistun itkien paikalta.
Oon ollut aika väsynyt, pitäisi mennä laboratorioon ottamaan jotain veriarvoja kun nenästä tulee niin paljon verta (epäilen taas kaikkia sairauksia)

viikko sitten mietin kun kävelin kotiin bussipysäkiltä:

"Koulussa ollessa: kuin kuluisin vedessä ja menettäisin värejä" sitten kävelin jonkin kummallisen kasvin läpi ja sain jalat täyteen piikkejä

Nyt oon ollut kaksi päivää migreenissä koulusta tultua vain syönyt nukkunut syönyt ja mennyt nukkumaan. Toivon helpotusta huomiselle.

Tänään ostin sarjakortin rakkautta&anarkiaan, parasta syksyssä on elokuvafestivaalit. ja ehkä kantarellit




tuo olio söi koko karviassadon

Haluaisin tavata jonkun uuden & löytää asunnon.

metsässä: minä, jansson ja baudelaire tapaamme ketun

Kynnys tänne kirjoittaa
vain kasvaa kasvamistaan.
Tässä melkein kahden kuukauden aikana oon ylittänyt itseni alittanut itseni, puhunut ruotsia ahvenanmaalla, matkustanut saaristoon festivaaleille töihin, palannut helsinkiin jonka yllä oli sateenkaari, ollut leirillä itkemättä, miettinyt kuolemaa yleensä, ollut huono&ollut hyvä. Hurjan väsynyt.
Nyt oon kaksi päivää leikkinyt lapsitusinan kanssa helpottavaa kun ei tarvitse olla henkisesti läsnä, voi vain kuunnella kun luontolapset kertoo millaisia perhosia on nähnyt. ja leikkiä sutta.

(Huomenna taidan mennä elokuva-arkistoon katsomaan Suden hetken kello kuusi)


Eilen istuttiin muutama tunti kahvilassa meren rannalla ja oli niin helppo ja hyvä olla, oikeiden ihmisten seurassa mieli virtaa. se sanoi että rakastaisin kirjaa Hullu vapaana.


(Tänään lähetin muuten tekstiviestillä kesän kolmannen(?) tunnelmaraportin. "kuulostaa varsin produktiiviseltä ja mielenkiintoiselta")

kirjoitettu kesäkuun alussa ennen näitä:
"jo pienestä pitäen oon pelännyt kaikenlaisia sairauksia, tällä hetkellä olen varma että luomi selässä on melanooman merkki. itseään toteuttavat ennusteet jne.


Punaisella matolla maatessa tuli miettiä jotain miellyttävää maisemaa, en tiedä oliko kyse muistosta vai kehoon patoutuneista tunteista kun alkoi itkettää.
Siinä mielessä oon aika fyysinen että koen hyvin voimakkaasti keholla. ahdistuskohtaukset leikkaa oikeasti ruumiin pois ajasta&paikasta, alkoholiin tai kahviin ei kannata koskea ja muutenkin niin sanotut säännölliset elämäntavat pitävät jotenkin järjissään on syötävä viisi kertaa päivässä ja nukuttava jos haluan pysyä poissa jostakin lukkiutuneisuuden tilasta. Olen ajoittain ollut vihainenkin siitä kuinka oon niin kehoni armoilla, mutta ehkä myös oppinut arvostamaan signaaleja. kuin ylimääräinen aisti apuna itsetuntemuksessa"


Nyt jos kuuntelen. Kuulen että olisi nukuttava hetki.
Sitten haluaisin lähteä jonnekin poimimaan mustikoita

ja hengenheimolaiset

Oon ollut pitkään hiljaa.

Tuntuu kuin olisin keskellä jotain metaorfoosia. Tänään bussissa tulin yhtäkkiä kovin tietoiseksi omasta itsestä hyvällä tavalla teki mieli huutaa.  Aiemmin päivällä olo oli vähän rajaton, söin tädin kanssa salaattia jossa oli herkullista grillattua tofua mutten saanut yhteyttä. En pystynyt puhumaan ensi kuusta ja vaikea asia josta ei voi puhua sulkee oven.

 Eilen yksi äidin ystävä sanoi, että oon kuin viulu joka on viritettävä huolellisesti. Olo oli hetken ehkä arvokas. Kahvilassa valo häikäisi silmiä, "ihana tyttö" se sanoi ja käveli pois.

 Kaksi viikkoa sitten kirjoitin: Nyt oon ollut täysi-ikäinen pari viikkoa mutta ikäväkseni vieläkin regressoitunutidiootti joka ei kynene itsenäiseen päätöksentekoon

Omenapuissa on kukkia ensi viikko tuntuu kamalan ristiriitaiselta. Sanoisipa joku selkeästi miten toimia.
Pitäisi ostaa liput sodankylään ja tietää missä nukkua. Tänä vuonna on päästävä sinne asti

Enää en oikaise niityn kautta. kasvustoon oli kiinnittynyt tuhatmäärin etanoita ja joka askeleella särkyi kymmenen kuorta, se ääni oli aika makaaberi

Huomenna lähden ehkä turkuun jos en halua viettää kahta viimeistä vapaata päivää ennen viiittä (sitten toista ja kolmatta) joina on herättävä viimeistään seitsemältä. Ehkä oonkin vähän väsynyt, hmm suhteellinen vapauden käsite

nyt kyllä pitäisi saada hiukset leikattua,
ehkä asiat sitten järjestyisi