perjantai 8. heinäkuuta 2011

juuri niin on käynyt

norwegian wood hämärtyvässä helsinkiyössä oli hieno. unenomainen tunnelma. tuntui kuin olisi särkynyt paloiksi ja kuitenkin
taas palannut kokonaiseksi. oli vaikea nukahtaa. (nukahdettua näin unia jostain jonka kanssa nukuin käsi kädessä.)

Nyt on lähdettävä turkuun miksi aina huomaan että olen lähdössä yksin jonnekin tuntemattomaan tilanteeseen/paikkaan vailla kykyä organisoida. toivottakaa onnea.

elokuvayössä mietittyä:
primäärihuuto johtuu kenties ikävästä joka löytää väylän jokaisesta pienestä mahdollisuudesta.



Photobucket


Photobucket

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

sasse