sellainen olo kun kävelee kadulla ja tuntuu kun nousisi ilmaan, leijailin kotiin asti ja huusin tiellä
makasin sibeliuspuistossa ja mietin että puiden ja taivaan välillä on liian selkeä kontrasti tulee yleinen ällöttävä olo kuin sulanutta sokerimassaa. tulisi jo hämärä kaikki näkyy niin selvästi
sunnuntai:
sisko tuli hautuumaalle solariumista minä joogasta, tässä havainnollistava esimerkki erilaisuudesta. se ei kehdannut kantaa valkovuokkoja muovipussissa (lauloin paljon onnea vaan)
anteeksi väsyneenä kieli on metaforallista. olo on riston annukan kaa ja smg:n hautojen yli. Ou jee.
