vain kasvaa kasvamistaan.
Tässä melkein kahden kuukauden aikana oon ylittänyt itseni alittanut itseni, puhunut ruotsia ahvenanmaalla, matkustanut saaristoon festivaaleille töihin, palannut helsinkiin jonka yllä oli sateenkaari, ollut leirillä itkemättä, miettinyt kuolemaa yleensä, ollut huono&ollut hyvä. Hurjan väsynyt.
Nyt oon kaksi päivää leikkinyt lapsitusinan kanssa helpottavaa kun ei tarvitse olla henkisesti läsnä, voi vain kuunnella kun luontolapset kertoo millaisia perhosia on nähnyt. ja leikkiä sutta.
(Huomenna taidan mennä elokuva-arkistoon katsomaan Suden hetken kello kuusi)
Eilen istuttiin muutama tunti kahvilassa meren rannalla ja oli niin helppo ja hyvä olla, oikeiden ihmisten seurassa mieli virtaa. se sanoi että rakastaisin kirjaa Hullu vapaana.
(Tänään lähetin muuten tekstiviestillä kesän kolmannen(?) tunnelmaraportin. "kuulostaa varsin produktiiviseltä ja mielenkiintoiselta")
kirjoitettu kesäkuun alussa ennen näitä:
"jo pienestä pitäen oon pelännyt kaikenlaisia sairauksia, tällä hetkellä olen varma että luomi selässä on melanooman merkki. itseään toteuttavat ennusteet jne.
Punaisella matolla maatessa tuli miettiä jotain miellyttävää maisemaa, en tiedä oliko kyse muistosta vai kehoon patoutuneista tunteista kun alkoi itkettää.
Siinä mielessä oon aika fyysinen että koen hyvin voimakkaasti keholla. ahdistuskohtaukset leikkaa oikeasti ruumiin pois ajasta&paikasta, alkoholiin tai kahviin ei kannata koskea ja muutenkin niin sanotut säännölliset elämäntavat pitävät jotenkin järjissään on syötävä viisi kertaa päivässä ja nukuttava jos haluan pysyä poissa jostakin lukkiutuneisuuden tilasta. Olen ajoittain ollut vihainenkin siitä kuinka oon niin kehoni armoilla, mutta ehkä myös oppinut arvostamaan signaaleja. kuin ylimääräinen aisti apuna itsetuntemuksessa"
Nyt jos kuuntelen. Kuulen että olisi nukuttava hetki.
Sitten haluaisin lähteä jonnekin poimimaan mustikoita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
sasse