Elo tosin junnaa paikoillaan.
Lauantai: Aamulla karhupuisto oli sumun peitossa teatterissa suututti tunnin päästä pacificon brunssilla mieli rauhoittui.
Päivisin ihmiskontaktit on jotenkin tosi nopeita pintaraapaisuja ja tekis mieli potkia itseään että miksen osaa käyttäytyä normaalin ihmismäisesti ja olla tasapainossa.
Haluaisin jonnekin tanssimaan, uuden kauluspaidan jossa oisi terävät kaulukset ja ehkä vielä koiranpennun.
Yllättäen pidin berliinistä enemmän kuin prahasta. oli enemmän tilaa hengittää. Välillä vain ärsyttää kun väsyn niin helposti enkä saa sanottua mitä oikeasti haluan. en ehkä osaa matkustaa mutta berliiniin voisin lähteä kesällä uudestaan kun kädet ei jäädy ulkona. pitäisi vain löytää se työ jolla kustantaa suunnitelmat ehkä vain lähden ahvenanmaalle viljelemään parsaa
Tänä viikonloppuna oisi ollut elokuva&psyyke, ehkä sitten ens vuonna kun oon tarpeeksi rohkea kysymään voisinko saada ilmaislipun. en oo ollut elokuva-arkistossa pitkään aikaan.
kaipaan jotain uutta, jonkinlaista väreilyä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
sasse