perjantai 11. maaliskuuta 2011

näyttelijätär

Kaikki alkaa siitä kun valo osuu tytön kasvoihin elokuvateatterissa. Kadulla vastaan tulee kaunis naiseksi pukeutunut mies.

päivä:
Tänään kaupankassalla myyjä sanoi venäläisellä korostuksella ametistin olevan hänen/kalojen kivi. (sen voi ladata täysikuussa)
bussissa mietin olevani niin väsynyt että tekis mieli itkeä jos itkettäisi. oon niin kipeä että jalat tärisi.

ilta:
Kauris oli joutunut liikenneonnettomuuden uhriksi miehet oranssissa etsivät sitä metsästä ampuakseen. (sanoin voiei)
Elokuvateatterissa istuin vakiopaikalla ingmar bergmanin persona oli ihmeellinen(=underbar). Aina kun katson hienoa elokuvaa niin itkettää vaikka ei tapahtuisi mitään surullista ehkä elokuvan ja elämän välinen kosketuspinta.

Miks alan aina kuunnella uutta levyä edellisenä yönä kun oon menossa jollekin esim vaikka cut/copyn keikalle. metsänen fiilis vaikka levyn kannessa on kaupunki vedenpaisumuksessa.

Photobucket

Photobucket

Photobucket

naama kuin lasi piimää

ai en muista mistä on tuo Personakuva peräisin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

sasse