tule tänne tukehdun

eilen kuoli pieni koira, kannoin metsästä ruumiin pään alla oli reikä
trenssissä on kuivunutta verta (ehkä päiviä pesen verisiä käsiä)

tänään leivoin vegaanisen kakun ja eksyin metsään

huomenna saan tietää kuinka tiheä oon ja nään ehkä yhtä kaunista vähän tuntematonta tyttöä

taustalla kevään suljen silmät tunnen

näin unta että olin ripustellut huoneen kattoon erilaisia paperista tehtyjä koristeita polkupyörä ja lintu jonka tuuli teki melkein oikeaksi

tänään on maanantai ja huusin

Menen tähtitorninmäelle ajattelin ensiksi ottaa pyörän mutten ehkä kuitenkaan oikeasti en jaksaisi edes lähteä täältä

ni hao

piti mennä joogaan, poltinkin tupakan
huhtikuun valo on vaativa
sain ranteeseen sydämen
(selässä ei kuulemma voi olla elohiirtä)


perjantaiaamuisin ei enää ehdi lukea hesaria

tiedätkö miksi, haluaisin kulkea, korkeammalla

"on ihan kuin vappu"
Ja aloin itkeä

aamulla hetkittäin olen kuin elokuvassa, tilanteessa joku kolmas osapuoli (jolle lausun yllättäviä repliikkejä) kamera kädessä "voi tyttö parkaa kauhee tilanne siinä se itkee"
(Likaisella pöydällä on lauantain hesari) syön mieluummin aamupalaa kuin lähden sairaalaan

ostin akateemisesta kirjakaupasta camusin sivullisen ja ruotsinkielisen ellen. luonnetta kuvaava esimerkki

yli/alisuoritus 0

torstai:

ostin hulluilta päiviltä paketin muovailumassaa.

kävelin sateesta rappukäytävässä lapsi näytti vihreää omenaa ja sanoi
"minä haluan sen kokonaisena!" eikö puolikas olisi parempi. "kokonaisena!"
kaiken tän jälkeen musta on parasta tulla jotain.

perjantai:

en jaksa kävellä töölöön avarassa harmaassa tai missään muuallakaan/hengittää.
soluttaudun ankkalampeen ja tanssin siellä hetken.
Mielessä menee mustavalkoisia elokuvakohtauksia ihmisistä jotka kääntyy kauhistuneena katsomaan taaksepäin

vuosi unta ja aika ennen sigmund freudia

kenties outoja merkkejä
kaksi kuollutta lintua musta ja ruskea bussipysäkin penkin alla, linnankoskentiellä kävelee tietynlaisia tyttöjä
ovi aukesi 13 yli yksi joten oli odotettava minuutti että voisin astua sisään
(linnut olivat kuulemma mustarastas naaras ja koiras)

eilen mietin katselenko itseni näköisiä poikia/tyttöjä. pojat etsivät äitinsä näköistä naista.

millaisten ihmisten ei tarvitse määritellä itseään kuuluvaksi mihinkään valmiiseen kategoriaan. vai onko se henkilökohtaista. (en tarvitse sellaisia, ehkä. toisaalta se auttaa muodostamaan ääriviivoja samoin kun lattialla kieriminen "ihan kun et olisi täällä vaan jossain toisessa ulottuvuudessa" jne.)
oon syönyt viikon verran omegakolmosia joten jaksan taas hihkua jos kaupassa on appelsiineja alennuksessa ja kadulla kävelee kaksi pientä koiraa (tai pihalla lauma kauriita).
kädessä menee kipeitä suonia



kuvassa myös siskoni





ollapa viitseliäämpi ajattelen paljon mutta teen aika vähän, liikun metatasolla